Tasan vuosi aikaisemmin.
***
Viimeistelen meikkini kirkkaanpunaisella huulipunalla ja vilkaisen vielä kerran peiliin. Kuvajaisesta tuikkivat takaisin ruskeat silmät, jotka odottavat jännittyneenä tulevaa iltaa. Teemu on vain vanha kaveri, mutta flirttaileva sävy viesteissämme saa mut salaa odottamaan, että ”yhden oluet” voisivat johtaa pidemmällekin.
Emme ole muutamaan vuoteen olleet missään tekemisissä toistemme kanssa. Teemu on se, joka laittoi ensimmäisenä viestiä Instagramissa, ja siitä juttumme lähti liikkeelle. Lopulta vaihdoimme puhelinnumeroita, kun keskustelu välillämme kävi niin lennokkaaksi. Päivittäin Teemu kyselee kuulumisiani ja kehuu kuviani kauniiksi, ja yllättävä positiivinen huomio vastakkaiselta sukupuolelta hivelee itsetuntoani.
Vasta kolme viikkoa aikaisemmin eräs tapailemani taksikuski antoi rukkaset. Olin ollut häneen todella ihastunut, mutta kyllähän mä huomasin, ettei hän ajatellut musta samalla tavalla. Taksikuski oli Lontoossa työreissulla, ja paluumatkallaan hän laittoi Helsinki-Vantaalta viestiä, että voisi tulla matkan varrella luokseni yöksi. Sisäisesti hypin innosta, sillä kerrankin tapaisimme hänen aloitteestaan. Olin kyllästynyt olemaan se, joka ylläpitää olematonta suhdetta välillämme.
Taksikuski tuli luokseni, ja kysellessäni kuulumisia, hän hiljensi mut kesken lauseen repien vaatteet päältäni ja nussien mua kuin ei olisi seksiä koskaan saanutkaan. Lauettuaan hän pyyhkäisi mällisen terskansa peiton kulmaan, käänsi selkänsä ja kävi nukkumaan. ”Mäkin haluaisin saada”, yritin sopertaa karvaiselle selälle, mutta vastaukseksi sain vain: ”Ei jaksa nyt”. Aamulla hänen matkatessa kotiinsa sain tekstarin: ”Eiköhän tää ollut sitten tässä.”
Teemun kehut tuon pettymyksen ja hyväksikäyttöfiiliksen jälkeen tuntuvat erityisen hyvältä. En häpeä myöntää itselleni, että tässä olisi sopiva laastari.
Teemu on oikeastaan Väinön isän kaveri, joten järki päässäni sanoo, ettei hänen kanssaan kannattaisi mitään laastaria suurempaa kehitelläkään. Tuntuu vähän väärältä iskeä kyntensä eksänsä kaveriin.
On sunnuntai-ilta, joten Teerenpelissä ei ole tungokseen saakka väkeä. Jokunen pariskunta ja muutama yksinäinen, keski-ikäistyvä mies ovat levittäytyneet ravintolaan nauttimaan virvokkeitaan. Löydän Teemun kauimmaisesta nurkasta täysi lonkerotuoppi edessään. Hän silmäilee ravintolan seinille ripustettuja tauluja, eikä huomaa mua.
Tilaan itselleni oluen ja kävelen leveä hymy kasvoillani Teemun luo. Siitä on ainakin kolme vuotta aikaa, kun viimeksi olen hänet nähnyt.
”Moi Saara!” Teemu huudahtaa vilpittömän iloisena ja nousee ylös.
Teemulla on sama pitkä, vaalea tukka kuin aina ja päällään musta bändihuppari, tiukat farkut ja maiharit. Halaamme toisiamme. Teemu silmäilee mua päästä varpaisiin, ja tiedän näyttäväni upealta. Olen valinnut päälleni tiukat tekonahkahousut ja topin, joka ei pyytele anteeksi.
Puheestamme ei meinaa tulla loppua. On niin paljon kuulumisia kerrottavana ja vuosia kiinni otettavana. Teemu on samanlainen kuin muistinkin: puhelias, kovaääninen ja rento. Viimeisimmän tapaamisemme jälkeen molempien avioliitto on ehtinyt kariutua.
Liittoni Mikon kanssa kuoli klassisesti puhumattomuuteen ja yhteisen aja puutteeseen. Mikko lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja jäin Väinön kanssa kaksin. Olin yksin vastuussa yöheräilyistä, vauvan hoidosta, kotiaskareista, neuvolareissuista – kaikesta. Kun Mikko tuli viikonlopuiksi kotiin, olin liian väsynyt leikkiäkseni vaimoa. Olisin halunnut vain nukkua, kun hän taas halusi läheisyyttä ja seksiä.
Synnytyksen jälkeen kehoni tuntui pitkään vieraalta, eikä seksin aloittaminen käynyt helposti. Se oli kova paikka, sillä olen aina ollut hyvin seksuaalinen nainen. Täysimetin Väinöä pitkään, joten ne hetket, kun joku ei roikkunut tississäni kiinni, halusin viettää itseni kanssa. Tunsin tukehtuvani, kun vauvattomat hetket mun olisikin kuulunut pitää ihollani jotain toista ihmistä.
Erottuamme pystyimme onneksi säilyttämään hyvät välin, ja puheyhteytemme muuttui tämän jälkeen paremmaksi, kuin mitä se oli ollut parisuhteen aikana. Molemmille meistä Väinö on aina ollut prioriteetti yksi. Yhteen ääneen sovimme hoitavamme asiat niin, että Väinöllä olisi kaikki hyvin elämässään. Se sopimus on pitänyt, ja tunnen suurta kiitollisuutta, että hankin lapsen juuri tämän ihmisen kanssa.
Teemu kuuntelee myötätuntoisena, kun kerron hänelle eroomme johtaneista syistä. Parisuhdekeskustelumme ajautuvat sivupoluille ja lopulta seksipuheisiin. Naureskelleen muistelemme omia hyviä ja huonoja seksikokemuksiamme.
Teemun kanssa on helppo jutella. Teemu on myös hyvin komea. Nyt kun olemme molemmat sinkkuja, näen hänet aivan eri valossa kuin koskaan aikaisemmin – vaikkakin oluella voi olla osuutensa asiaan. Ajatus seksistä Teemun kanssa on kutkutteleva. Koska hän on Mikon ystävä, ajatus tuntuu vähän väärältä ja siksi myös jännittävältä.
Havaitsen seksuaalisen jännitteen välillämme, mutta en ole aivan varma osaanko lukea tilannetta oikein. Olisi noloa, jos yrittäisin jotain ja olisinkin tulkinnut kipinän välillämme väärin.
Seuraavana aamuna on töitä, joten lopulta totean, että täytyy lähteä kotiin. Teemu saattaa mut ovelleni, mitä pidän hyvin herrasmiesmäisenä eleenä, ja odotan jännittyneenä, että hän tekisi aloitteen. Suutele mua.
Halaamme, mutta ei mitään muuta. Teemu toivottaa hyvät yöt ja lähtee omille teilleen.
Kotona vaihdan yöpaitaa päälleni, kun saan Teemulta viestin: ”Olisi tehnyt mieli kysyä voinko jäädä yöksi sun luo.”
Sydämeni hypähtää.
”Olisit vain kysynyt, totta kai olisit saanut jäädä”, kirjoitan nopean vastauksen.
Ilokseni Teemu vastaa, että hän ehtii vielä kääntyä kannoiltaan, jos se vain mulle sopii.
Avaan oven. Sanaakaan sanomatta kapsahdan Teemun kaulaan ja suutelemme. Tuntuu oudolta suudella vanhaa tuttua, mutta samalla niin hyvältä. Suudellen kuljemme kohti makuuhuonettani. Olen onneksi ehtinyt heittämään päiväpeiton sängyltä pois. Riisumme vaatteet päältämme ja jätämme ne niille sijoille lattialle.
Katselen Teemun alastonta vartaloa. Olen nähnyt hänet alasti ennenkin, saunoessamme porukalla, mutta nyt näen hänet ensimmäistä kertaa seksuaalisessa tilanteessa. Ja hänen erektionsa. Yllätyn iloisesti, kuinka iso hänellä on, sillä Teemu ei ole erityisen pitkä.
Nolostun hetkeksi; tämä on aina se vaihe, kun ei oikein tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja kuka ottaa ohjat käsiinsä. Tartun Teemua kädestä ja ohjaan hänet vuoteelle. Käyn kontilleni ja nuolaisen asennossa seisovaa vartta. Teemu henkäisee ääneen. Tartun kullista kiinni ja otan sen kokonaan suuhuni, mutta Teemu keskeyttää puuhani, ottaa hellästi leukani alta kiinni ja kohottaa katsettani.
”Tehdään jotain muuta”, hän sanoo lempeästi hymyillen.
Käyn selälleni. Teemu levittää jalkani ja kumartuu niiden väliin. Hänen kielensä aloittaa hellän ja varovaisen työskentelyn. Suljen silmäni. Kiihkoni on vasta pääsemäisillään vauhtiin, kun hän pettymyksekseni jo lopettaa. Ohjaan vuorostani Teemun selälleen.
”Tarvitseeko kortsua?” hän kysyy ujosti ja jatkaa, ”mulla ei kyllä ole ollut muita viime aikoina, enkä pane paljaalla ketään muuta kuin vakkaria.”
Epäröin hetken Teemun ehdotusta, mutta päätän luottaa häneen. Mulla on kierukka, joten raskaudesta ei tarvitse huolehtia. Käyn hajareisin hänen päällensä ja varoen upotan kullin sisääni. Teemu tarttuu pakaroistani kiinni ja rytmittää liikettäni. Hänen hengityksensä paksuuntuu ja pian hän laukeaa sisääni.
Seksin loputtua pötkötän Teemun kainalossa. Hänen puheittensa perusteella odotin saavani itsellenikin orgasmin, mutta oli tämä nyt sentään parempaa kuin edellinen kerta taksikuskin kanssa.
”Varmaan parasta seksiä, jota oon koskaan saanut”, Teemu sanoo ja silmäilee mua kuin olisin upein nainen tässä maailmassa.
Hipsin vessaan siistiytymään, puen mustan topin ja punaiset stringit jalkaani. Käyn Teemun viereen ja nappaan yöpöydältä puhelimen käteeni. Kello on jo vaikka kuinka paljon. Ajatus aikaisesta aamuherätyksestä ja lyhyiksi jäävistä yöunista kirvelee, mutta oli tämän sen arvoista. Olen hetken selkä Teemuun päin ja vastailen laturin päässä roikkuvan puhelimen viesteihin. Tuttu symboli koristaa näytön yläreunaa. Jori-niminen mies on viestitellyt Tinderissä tiiviisti koko viikonlopun. Sekstailun aikana hän on lähettänyt kolme uutta viestiä.
Aikaisemmin samana päivänä matkustin Tampereelta takaisin Helsinkiin. Pelailin aikani kuluksi Tinderiä ja mätsäilin muutaman tamperelaisen miehen. Yksi heistä on mua kymmenen vuotta vanhempi Jori.
Olen jo pari vuotta haaveillut Tampereelle muuttamisesta, ja ajattelin, että pieni romanssi voisi vauhdittaa aikeitani. Helsinki on jo loppuun saakka koluttu. Avoimen luonteenlaatuni kanssa olen aina tuntenut itseni jotenkin ulkopuoliseksi hienohelmaisten stadilaisten seurassa. En vain ole tehnyt haaveeni eteen yhtään mitään. Hyvä työpaikka ja Väinön isä pitävät mut edelleen tiukasti pääkaupunkiseudussa kiinni.
Teemu juoksuttaa kättään lantioni ja vyötäröni muodostamaa kaarta pitkin: ”Mikäs tässä ollessa noin upean stringipepun kanssa.”
Laitan puhelimeni pois ja käännyn Teemun puoleen. Suukotamme hyvät yöt ja sammutan valot.
Aamulla lähden Teemun kanssa eri suuntiin. Sovimme, että tapaisimme, kun mulla on seuraavan kerran lapsivapaata. Pitkin päivää saan häneltä ihastuneen miehen viestejä. Havahdun ajattelemasta, kuinka jännittävää olisi, jos kaikkien näiden vuosien jälkeen meidät olisikin tarkoitettu yhteen, mutta emme koskaan aikaisemmin saaneet siihen mahdollisuutta.
Loppuviikolla edessä on iltavuorot. Ensimmäinen niistä on aluillaan, ja saavun pukuhuoneeseen vaihtamaan työvaatteet päälleni. Ensi töikseni käyn lennonjohdossa kysymässä, onko tiedossa mitään akuuttia tai tarvitseeko ketään päästää salista pois. Näytön takaa saan vastaukseksi pään pudistelua, joten jatkan matkaani kahvihuoneeseen.
Päivä vaihtuu illaksi ja jäämme iltatiimin kanssa osastolle. Ensimmäinen potilas tuodaan saliin. Sovin työparini kanssa, että mä menen umpisuolen tähystysleikkaukseen mukaan. Osun pesulle yhtä aikaa takapäivystäjän kanssa. Päivystäjänä toimii tämän yön erikoistuva lääkäri, joten tulehtuneesta suolenpätkästä innokkaana hän on poikkeuksellisen ajoissa paikalla. Erikoislääkärit antavat aina odotuttaa itseään.
Leikkaus kestää pari tuntia. Kun lopulta saamme potilaan siirrettyä leikkaustasolta vuoteeseen, vien instrumentit pesukoneeseen ja kurvaan kahviautomaatin kautta taukohuoneeseen.
Vilkaisen puhelintani: ”No nytkö kiinnostus jo lopahti.”
Jori on leikkauksen aikana lähettänyt useamman viestin ja viimeisimpänä ihmettelee, kun en ole vastannut hänelle. Hymähdän. Kun keskustelumme siirtyi Tinderistä WhatsAppiin, Jorin kirjoittelun aktiivisuus moninkertaistui. Toisaalta kaikkien niiden välttelevien ja jurojen miesten jälkeen Jori tuntuu mukavan erilaisesta.
”Niin kuin mä aikaisemmin jo kerroin, en pysty käyttämään puhelinta, jos oon leikkaussalissa”, kirjoitan hänelle.
”Joo, ymmärrän täysin, sillä en määkään töissä ollessa pysty käyttämään puhelinta.”
Pyörittelen silmiäni Jorin vastaukselle ja työnnän puhelimen takaisin työpaidan taskuun.
Loppu iltavuorosta sujuu rauhallisesti ja juoruilemme tiimin kanssa taukohuoneessa. Taustalla pauhaava telkkari kertoo illan uutiset.
Vuoroni päätyttyä hyppään pyöräni selkään ja poljen seitsemän kilometrin matkan sairaalalta kotiin. Syyskuinen alkuyö on pimeä ja vasten kasvoani puhaltava viima jäinen. Reitti kotiin kulkee rantaa pitkin, joten kotimatka on kaunis mutta kylmä.
Porttikongille päästyäni kaivan avaimet repusta ja avaan portin. Väinö on isällään, joten tällä kertaa ei vuoron päätteeksi tarvitse kurvata päiväkodin kautta noutamaan väsynyttä lasta mukaansa.
Sujahdan portinraosta sisään ja käytävän läpi sisäpihalle. Muutama pihavalo yrittää kalmanvalkealla loisteellaan valaista ankeaa leikkipaikkaa. Raahustan rappuset ylös kolmanteen kerrokseen ja avaan oven. Säärtäni vasten saan tutun tervehdyksen, kun parivuotias burmani Roosa puskee jalkojani vasten ja loikkaa sitten olkapäälleni.
”Taidat olla iltapalaa vailla?” kuiskaan Roosalle, ja rapsutan sitä korvan takaa.
Myöntäväksi vastaukseksi saan kovaa kehräystä ja olkapään leipomista. Heitän repun nurkkaan ja luen Jorin lähettämät viestit. Vastaan samalla Teemun hyvänyön toivotukseen.
Viikon edetessä suhtautumiseni Joriin muuttuu ja alan jo odottamaan iltaisia viestittelyhetkiämme. Hän saa mut nauramaan, millä hän erottuu edukseen. Muistuttelen itseäni, etten aio kiintyä kehenkään yhtään syvällisemmin, sillä en kaipaa nyt lisää pettymyksiä. En silti voi olla huomaamatta sitä kutkuttavaa tunnetta, joka valtaa kehoni sormenpäitäni myöten, kun juttelen Jorin kanssa.
”Meinattiinko me pysyä pelkkinä kirjekavereina?” Jori lopulta kysyy.
”En mä kirjekaveria ole vailla.”
Sovimme, että lapsivapaana viikonloppuna hän tulee luokseni, jolloin tapaamme ensimmäistä kertaa. Jori ehdottaa makkaranpaistotreffejä nuotion äärellä.
”Tiedän juuri sopivan paikan siihen”, vastaan hänelle.
Jorin pisteet silmissäni kasvavat ennestään, sillä nautin retkeilystä ja luonnosta.
Samana viikonloppuna lupasin tavata myös Teemun, mutta laskeskelen päässäni, että voisin ensin tavata Jorin ja myöhemmin Teemun. Hetken pohdin, onko oikein järjestää kahdet treffit samalle päivälle. Ajatus unohtuu nopeasti, sillä enhän mä tässä vaiheessa ole tilivelvollinen kenellekään. Parempi rauhassa tutustua eri ihmisiin kuin heti sitoutua yhteen tyyppiin.
Lapsivapaa viikonloppu tarkoittaa myös päivystysvuoroja. Sunnuntai-aamuna näkisin ensin Jorin ja illalla ennen yövuoroni alkua Teemun. Lauantai päivä ja ilta kuluvat töissä.
Potilaita ei ole paljon, joten ehdin viestittelemään Jorin kanssa. Tuntuu hyvältä, kun hän vastaa viesteihini nopeasti. Yleensä joudun odottamaan vastauksia tuskastuttavan kauan, tai sitten mut on kylmän viileästi jätetty on read -tilaan. Kokemukseni miesten kanssa viestittelystä on ollut turhauttavaa. Toisin on Jorin kanssa. Tunnen olevani kiinnostava ja tärkeä, vaikka emme olleet vielä edes tavanneet toisiamme.
”Mitä mieltä sää oot kädestä kiinni pitämisestä? Niinko vaikka käsikkäin kävelystä?” Jori kysyy, kun keskustelemme käsityksistämme ihanteellisesta parisuhteesta.
”Mun mielestä se kuuluu itsestään selvänä asiaan.”
”Mää muutenkin tykkään, että parisuhteessa ollaan ko paita ja peppu”, Jori lisää.
”Mä ajattelen ihan samalla tavalla!”
”Mistä tuollaisia naisia oikein löytyy?”
”Täällä mä olen. Kannattaa tulla katsomaan”, kiusoittelen häntä.
Yllättäen Jori ehdottaa, että hän voisi ajaa luokseni jo nyt ja ottaa makkaranpaistovälineet mukaansa huomista varten. Kello on yhdeksän illalla, ja Jorin olisi ajettava Tampereelta Helsinkiin saakka, mihin menisi ainakin pari tuntia aikaa. Epäröin. Täysin tuntematon mies tulisi keskellä yötä luokseni? Joriakin taitaa jännittää, sillä seuraavassa viestissään hän vitsikkäästi arvelee, että saattaisinhan mäkin olla vaikka paloittelumurhaaja.
Kerran me täällä vain eletään, joten vastaan hänelle myöntävästi.