Yö kuluu ja seuraava yö. Alkuyön jälkeen meille ei enää tule potilaita, joten käymme tiimin kanssa nukkumaan. Nukkumisestani ei meinaa tulla mitään, sillä viestit kulkevat niin kuumana Jorin ja mun välillä. Lopulta Jori ilmoittaa, että hänen täytyy ummistaa silmänsä muutamaksi tunniksi, jotta jaksaa aamulla ajaa. Pyörin levottomana taukohuoneeseen levitetyllä sängyllä. En malttaisi millään odottaa, että aamu jo valkenee.
6.30 herätyskello herättää, ja pian aamuvuoro saapuukin vapauttamaan meidät vuorostamme. Menen nopeasti pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteeni. Harjaan tukkani, pesen lavuaarin päällä kainalot ja lisään ripsiväriä silmiini pukukaapissa roikkuvan peilin edessä.
Astuessani pääovista ulos näen Jorin heti. Hänen autonsa on parkkeerattu siististi tien reunaan, ja hän seisoo ryhdikkäänä auton vierellä, kädet rennosti lanteillaan ja katse muhun kiinnittyneenä. Loikin Jorin luokse, sulkeudumme toistemme syleilyyn ja suutelemme pitkään. Sydämeni lyö nopeasti ja pääni on samea. Jorin huumaava tuoksu tulvii nenääni. Jos tämä on unta, en halua sen loppuvan koskaan.
Parin tunnin ajomatka Tampereelle kuluu hetkessä. Jori ajaa kotiinsa Pirkkalan Nuolialaan. Parkkipaikka on kivenheiton päästä Loukonlahden rannasta ja Pyhäjärvestä. Nostan autosta yökyläkassin mukaani, ja kävelemme viereiseen kerrostaloon.
Astumme Jorin asuntoon. Eteisestä heti oikealla on kylpyhuoneen ja wc:n yhdistelmä. Seuraava oviaukko vie pieneen keittiöön, jonka takana on ilmeisesti varaston virkaa toimittava huone. Siitä mistä eteinen loppuu alkaa makuuhuoneen ja olohuoneen yhdistelmä. Asunto on kodikas ja näyttää stereotyyppiseltä poikamiesboxilta.
Pienen kodin nurkkiin on kerääntynyt paljon tavaraa. Olohuoneen seinää vasten nojaa iso, beige sohva, ja huoneen perällä on parisänky. Sohvalla istuu suuri pehmonalle, jonka syliin on leikkisästi aseteltu raippa ja käsiraudat. Hymyilen vinosti Jorin huumorintajulle. Sänkyä vastapäätä seinällä roikkuu suuri taulutelkkari. Lattialla on läppäri ja muovilaatikoita. Nopealla vilkaisulla näen kahdella pöydällä runsain mitoin sekalaista tavaraa: työkaluja, papereita, johtoja. Huoneen kahta ikkunaa peittää mustat pimennysverhot. Asunnosta näkee, että sitä on kiireesti yritetty siivota.
Istahdan sängyn reunalle, mikä on jäänyt yön jäljiltä petaamatta. Jori käväisee toisessa huoneessa ja palaa takaisin luokseni. Hän ojentaa pakettia. Katson sitä säikähtäneenä:
”Mikä tämä on?”
”Ko oli puhetta sillon siitä sun pyörävalosta.”
Olin tosiaan kertonut pyöräileväni töihin ympäri vuoden. Tuolloin Jori ohimennen kysyi, millaista valoa käytän, ja kerroin pyöräni tangossa roikkuvan muutaman euron Clas Ohlsonilta ostetun lampun. Avaan Jorin antaman paketin, ja sisältä löytyy kalliin näköinen led-lamppu. Nolostun. En voisi mitenkään vastaanottaa näin hienoa lahjaa mieheltä, jonka olevan vasta tavannut.
”Ei sun olisi tarvinnut”, soperran.
”Mää voin asentaa sen.”
Kiitän häkeltyneenä. En ole tottunut saamaan lahjoja keneltäkään.
”Ei niin, et sillä olisi väliä, mut tää ei ollut mikään kympin tuikku”, Jori sanoo salaperäisesti.
Olen yövuorojen jäljiltä väsynyt, joten Jori lupaa, että voimme ottaa rauhassa tämän päivän. Hän asettuu viereeni lepäämään, ottaa mut lusikkaansa ja kietoo kätensä tiukasti ympärilleni. Jalallaan hän silittää säärtäni ja toista kättään liu’uttaa vyötärölläni. Humallun Jorin tuoksusta ja se saa nukkumisen tuntumaan mahdottomalta. Miten hänellä voi olla tällainen vaikutus? Jorin kosketus ja lämpö ihoani vasten saavat kuumotuksen polttelemaan jalkojeni välissä.
Jori ilmeisesti tuntee samoin, sillä pakaroitani vasten kasvaa erektio. Yritän nukkua, mutta Jori suukottaa niskaani ja kaulaani, ja hänen kätensä vaeltelevat vartalollani. Kylmät väreet juoksevat selkääni pitkin ja käsivarteni karvat nousevat pystyyn. Nielaisen. Kuin lukien toistemme ajatukset, Jori kömpii jalkojeni väliin, riisuu housuni ja vie mut Nirvanaan.
”Tuutko taas mun naamalle?” hän kysyy hetken päästä.
Nyökkään, ja Jori asettuu selälleen makaamaan. Käyn hajareisin hänen kasvoilleen ja pidän molemmin käsin kiinni sängyn korkeasta päädystä. Jori tarttuu pakaroistani kiinni ja nuolee niin pitkään, että tulen.
Jori ei edelleenkään halua itselleen mitään, ja alan muuttua jo hiukan epäluuloiseksi. Hän huomaa ajatukseni.
”Ko sää kuiteskin ajattelet sitä, ni kyllä, mun penis toimii ihan normaalisti”, Jori sanoo vakavalla ilmeellä.
”Miksi sä et halua? Mä haluaisin antaa sullekin nautintoa. Ja vaikka suuseksi on mahtavaa, niin haluan mä muutakin.”
”Kaikki aikanaan. Meillä on koko elämä aikaa”, Jori silittää poskeani ja hymyilee ovelasti.
Iltapäivällä käymme kaupassa. Jori pitää mua kädestä kiinni aina kun mahdollista. Kassajonossa hän kietoo kätensä vyötärölleni ja silittelee tukkaani. Jori selvästi haluaa kaikkien näkevän, että kuulun hänelle. Autossa hän silittelee reittäni ja vilkuilee mua jatkuvasti:
”Oot uskomattoman kaunis. Kaikki sussa on täydellistä.”
Hehkun sanoista.
Illalla laitamme Jorin pienessä keittiössä ruokaa. Hän paistaa pihvejä ja mä leikkaan salaattia. Välissä hörpimme Jorin aiemmin ostamaa valkoviiniä ja ohimennen koskettelemme toisiamme. Vähän väliä Jori suukottelee mua, vie kättään lantiolleni ja nuuhki kaulaani.
”Sää tuoksut käsittämättömän hyvältä. Tuoksut ihan omalta. Mun omalta.”
Meillä on todella hauskaa yhdessä. Juttelemme ja nauramme ääneen ruoanlaiton lomassa. Viini saa pääni humaltumaan. Ruoan jälkeen makaan kyljelläni sängyllä ja Jori istuu lattialla.
”Mää oon ajatellut, et jos kumpikin tässä o tosissaan, ni pitäiskö meijän sopia parisuhteesta?” Jori takeltelee.
Muutun vaikeaksi. Vastahan me muutama päivä sitten tapasimme ensimmäisen kerran, emmekä edes tunne toisiamme.
”Ei mulla oo tapana tapailla kuin yhtä ihmistä kerrallaan, joten ei sun tarvitse siitä huolehtia.”
”Mut silti. Jos kumpikin tässä o tosissaan, ni miksi ei."
Lupaan miettiä asiaa.
Maltamme lopulta käydä nukkumaan vasta yöllä. Päästyäni peiton alle selaan vielä somen läpi. Facebookissa Jori on laittanut pyynnön. Klikkaan kuvaketta: ”Hyväksytkö parisuhteen Jorin kanssa?” Jähmetyn. Vilkaisen Joria, joka katsoo mua ja odottaa selvästi jotain reaktiota.
”Ei mitään paineita. Mieti ihan rauhassa”, hän sanoo läpitunkevasti.
Laitan puhelimeni pois. En pysty ottamaan asiaan mitään kantaa. Mikä ihmeen kiire hänellä on? Toisaalta – tästähän mä olen haaveillut. Haluaisin silti tutustua ensin ennen sitoutumista. Kukaan lähipiiristänikään ei edes vielä tiedä hänestä.
Aamulla herään Jorin silitellessä poskeani. Avaan silmäni. Jori katselee mua hellästi ja suutelee pehmeästi.
”Otatko kahvia?” hän kysyy.
Nyökkään. Jori hyppää sängystä ylös ja häviää keittiöön. Kaivan puhelimeni esiin. Jokin mussa on yön aikana heltynyt ja päätän hyväksyä Jorin parisuhdepyynnön. Enhän ole koskaan aikaisemmin kokenut näin intensiivistä kohtaamista kenenkään kanssa. Salaa olen myös imarreltu; joku haluaa olla kanssani näin kovasti, ja vieläpä julistaa sen koko maailmalle. Ovathan ihmiset sitä paitsi ennenkin löytäneet elämänsä rakkauden nopeilla liikkeillä. Jospa tämä on se mun elämäni Suuri Rakkaustarina. Jospa hän on Se Oikea.
Jori palaa kahvin kanssa, ja nousen sängyn reunalle istumaan.
”Mä hyväksyin sen pyynnön”, sanon hänelle ottaessani kahvikuppia vastaan.
Jori silminnähden ilahtuu ja hänen silmänsä syttyvät. Mutta sitten ilme venähtää.
”Mää oon totta puhuen vähän huolissani yhdestä asiasta”, Jori takeltelee.
”Ai mistä?”
”No, nyt ko sun nimi näkyy mun sivulla, ni ettet saa mitään epätoivottuja yhteydenottoja.”
”Ai kuinka niin?”
Jori kiemurtelee edessäni. Alan katua koko asiaa.
”Niin mitä sä oikein tarkoitat?” kysyn nyt vaativammin.
”Ko menneisyydessä saattaa olla katkeroituneita ihmisiä.”
”Siis eksiä vai?”
”Ni”, Jori vastaa ja kiemurtelee kahta kauheammin.
”Miksi hitossa kukaan sun eksä muhun ottaisi yhteyttä?”
”No jos o vaik harmittanut se, et ovat joutuneet jätetyksi. Eräskin neiti pisti hirveän shown pystyyn Facebookissa ja alkoi aukomaan päätään mun perheenjäsenille.”
”Miksi ihmeessä?”
”Ei tykännyt siitä, et puolen vuoden tapailun jälkeen en halunnut muuttaa yhteen. Kävin jopa eron jälkeen ottamassa dronella niitten talosta kuva ja lähetin sen hänelle, ja ajattele, en edes kiitosta saanut!” Jori huokaisee loukkaantuneena.
Kertomuksessa on kummallinen kaiku ja Jori kiihtyy selitelleessään asiaa, mutta ehkä he tosiaan vain ovat katkeria. Jospa he ovat kateellisia siitä, mitä mulla ja Jorilla on.
”Lupaa mulle yksi asia”, sanon kuitenkin, sillä jokin häiritsevä tunne kalvaa sisälläni.
”Ihan mitä tahansa”, Jori vastaa ja tarttuu kädestäni kiinni.
”Älä koskaan satuta mua.”
”En tietenkään”, Jori vastaa pöyristyneenä ja lähestulkoon suuttuu vihjauksestani. ”Miten sää edes voit ajatella mitään tuollaista?”
Vapaapäivät kuluvat Jorin luona nopeasti ja kotiin paluu koittaa. Teemu pitää edelleen aktiivisesti yhteyttä, joten viimein rohkaistun kirjoittamaan hänelle: ”Mä oon pahoillani, mutta en pysty sun kanssa mihinkään romanttiseen.”
”Ai, no ymmärrän. Mä kieltämättä vähän ehdin jo ihastua suhun. Mutta ollaan ystäviä?”
”Mä huomasin sen kyllä. Ja tietenkin ollaan ystäviä, kuten ennenkin.”
Seuraavana viikonloppuna on sukujuhlat ja Väinö on luonani, joten olemme Jorin kanssa erillään. Lauantaina hän lähettää linkin kappaleeseen, jolla kuvastaa tunteitaan mua kohtaan:
I would fly to the moon and
back,
if you’ll be, if you’ll be
my baby
I’ve got a ticket for a
world where we belong,
so would you be my baby?
”Saat muuten soittaa mulle iha milloin haluat. Vaikka keskellä yötä. Yleensä en pidä soittelusta, mut sää oot poikkeus mun sääntöön”, Jori runoilee.
Siskoni Laura, jolle olin jo ehtinyt kehua Joria maasta taivaaseen, on haljeta kateudesta, kun puhelimeni täyttyy sydämistä, rakkaudenosoituksista ja balladeista. Töissä leijun pitkin osaston käytäviä ja olen yhtä hymyä. Kollegat naureskelevat mun pökertyneelle kestohymylleni.
Laura kuitenkin huomaa piilevän epävarmuuteni suhteen nopeasta etenemisestä ja muistuttaa, että useat parit ovat pistäneet hynttyyt yhteen jopa ensitapaamisellaan: ”Toiset menevät naimisiin kahden viikon kuluttua tapaamisestaan ja ovat loppu elämänsä yhdessä. Kun se oikea osuu kohdalle, niin sen tietää.”