Odotan lapsivapaata viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Päivää ennen vapaideni alkua käyn vaatekaupassa ostamassa uusia alusvaatteita tulevaa viikonloppua silmällä pitäen. Puhelimeni kilahtaa viestin merkiksi.
”Noni. Tais mennä Hannella hiekkaa väärään reikään”, Jori kirjoittaa saatteena monta nauruhymiötä.
Liitteeksi Jori lähettää kolme kuvankaappausta hänen ja Hannen välisestä viestiketjusta.
Jori on kertonut Hannesta paljon, sillä he ovat parhaat ystävät. Jori on jo täysin vakuuttunut, että tulen hyvin juttuun Hannen kanssa. Olenkin odottanut innolla tapaavani hänet.
Klikkaan kuvaviestit auki. Tuntuu väärältä lukea muiden kahdenkeskisiä keskusteluja, mutta en voi olla katsomattakaan mistä on kysymys. Kuvankaappauksista käy ilmi, että Hanne on tullut sovitusti Jorin luo, mutta Jori on jostain syystä käännyttänyt Hannen ulko-ovellaan matkoihinsa. Loukkaantuneena Jorin epäystävällisestä ulosannista, Hanne kyselee nyt Jorilta mistä tuulee. Jorin vastaukset Hannelle ovat epämääräisiä ja aggressiivisia. Viesteistä tulee outo olo, enkä käsitä miksi Jori näitä asioita jakaa mulle.
”Jatkossa sää et sitten voi nukkua mun vieressä, mut muuten voidaan viettää yhdessä iltaa ko entiseen tapaan”, Jori toteaa kuin pisteeksi keskustelulle Hannen kanssa.
Kaupoilta kotiin palattuani makaan olohuoneen sohvalla. Puhelin kilahtaa uudestaan. Jori vaikuttaa unohtaneen äskeisen välikohtauksen Hannen kanssa.
”Hih. Olin tuossa äsken tilaamassa kahvia, ni tuttu kahvilaneiti keikisteli ja flirttaili mulle. Olis varmaan irronnut.”
Rinnassani jysähtää ja veri pakenee raajoistani.
”Varmaan ihastuminen hehkuu sun kasvoilta”, vastaan.
”No ei tarvitte mustasukkaiseksi ryhtyä hei. Halusin vaa jakaa tuon kivan asian sullekin.”
”Joo, ei siinä mitään.”
”Mitä hyötyä mulle olisi tehdä susta mustasukkainen?” Jori kysyy silmäniskuhymiön kera.
”Ei mitään. Olisiko mun pitänyt olla?”
Valehtelen Jorille, sillä hänen kummalliset viestinsä tämän illan aikana tekevät oloni epämukavaksi. Äitini sanat kaikuvat päässäni: ”Jos sun alitajunta yhdenkin kerran hälyttää jostain miehestä jotain, niin sano mulle. Luota sun intuitioon – se tietää.”
Nyt intuitio hälytti. En halua sen hälyttävän mitään. Nämä ovat sitä paitsi ihan mitättömiä juttuja. Mä vain kuvittelen. Tämä johtuu ikävästä, ja olen sen takia ylivirittynyt. Nyt nainen ryhdistäydyt!
Perjantaina Jori tulee hakemaan mut kotoani, kuten lupasi.
Matkalla Helsinkiin hän lähettää jälleen uuden kuvakaappauksen hänen Messenger-keskustelustaan. Tällä kertaa kyse on eräästä toisesta Jorin naispuolisesta kaverista, jonka kanssa hänellä on ollut tapana käynyt lennättämässä droneja. Jori on kertonut auttaneensa naisen alkuun harrastuksen kanssa.
”Mua ei ny vittuakaan kiinnosta mitkään dronet tai muut, sillä matkustan just Hesaan hakemaan erästä neitoa luokseni”, Jori kirjoittaa naiselle.
En osaa vastata Jorin kontekstittomiin kuvakaappauksiin mitään. Yritän kovasti saada kiinni siitä, miksi Jori esittelee keskusteluja, jotka eivät todellakaan ole tarkoitettu silmilleni. Näinköhän vastapuoli tietää Jorin toimivan näin.
Oven koputus saa ajatukseni katkeamaan. Riennän avaamaan sen ja hyppään Jorin syliin.
”Mulla oli ikävä”, sanon hänen kasvojaan tutkiskellen.
Jori astuu peremmälle ja käskee sulkea silmäni. Teen työtä käskettynä. Kun saan luvan avata silmäni, edessäni seisoo Jori kaino ilme kasvoillaan kädessään kimppu tulipunaisia ruusuja. Suuni loksahtaa auki. Sanattomana poimin kukat hänen käsistään ja tuijotan ensin niitä sitten häntä. Jori vaikuttaa olevan tyytyväinen aikaansaamaansa reaktioon.
”Kiitos tuhannesti! Mä oon ihan pökerryksissäni”, henkäisen.
”Ruusuja mun ruusulle. Ja jos sopii, ni voidaan käydä viikonloppuna ostamassa ne sormukset – mun piikkiin tietty.”
Jätän kukat maljakkoon ja lähdemme ajamaan Tampereelle.
Auringonlaskun rusko hehkuu vielä horisontissa. Jori on puheliaalla tuulella ja kertoo lisää elämästään. Tarkemmin sanottuna entisistä naisistaan. Istun hiljaa pelkääjän paikalla ja kuuntelen, kun Jori suu vaahdossa kertoo eksistään ja entisistä panoistaan.
Saan kuulla hyvin yksityiskohtaisia asioita Jorin seksielämästä. Olen otettu saamastani luottamuksesta, mutta samalla määrittämätön ahdistus jähmettää kehoni. Ahdistus syvenee sitä mukaan, kun Jorin tarinoiden yksityiskohdat muuttuvat törkyisemmiksi. Todellisuudessa en haluaisi kuulla mitään tästä.
”Kerran oltiin mun silloisen ensihoitaja-tyttöystävän ja Ryhmä Rämän kanssa hotellissa ryyppäämässä”, Jori aloittaa tarinansa.
”Ryhmä Rämä” on Jorin mukaan hänen entinen, miehistä koostunut kaveriporukka, jonka kanssa hän koki jos jonkinmoista seikkailua. ”Pojat on poikia”, Jori totesi usein tarinoidensa päätteeksi ja iski ovelasti silmää.
”Silloin illalla oltiin hotellihuoneessa tyttöystävän ja sen ystävättären kanssa. Tokaisin, et ny ko sais kaljan ja seksiä, ni ilta olis täydellinen. Se ystävätär alkoikin jotain keikistellä siinä. Lopulta sitten panin sitä, ko oikein luvan kanssa sai vierasta. Oli kuiteski pakko kesken homman myöntää, etten taipunut tyydyttämään kahta naista kerralla, joten juoksin kortsu munassa ulos poikien luokse ja pyysin, et joku heistä tulisi panemaan mun akkaa.”
Tarinansa perään Jori nauraa röhöttää kuin olisi muistellut hauskaakin juttua.
”Myöhemmin samana viikonloppuna erottiin, mut muista syistä.”
Seuraan katseellani ohi kiitävää tummaa maisemaa. Koko matkan Tampereelle kuuntelen toinen toistaan rajumpia tarinoita Jorin elämästä. Vereni tuntuu muuttuneen jähmeäksi liejuksi. Jorin puheet tuntuvat pahalta, mutta en osaa pyytää häntä lopettamaankaan. Mun pitäisi sitä paitsi ymmärtää. Onhan mullakin ollut seikkailuni ennen Joria.
”No kerro sääkin välillä jotain”, Jori katkaisee pelkääjän paikalla vallinneen kiusallisen hiljaisuuden.
Mulla ei ole kiinnostusta alkaa uudelle rakkaudelleni avaamaan menneitä seksikokemuksiani.
”Kuinka monessa parisuhteessa sä oot ollut?” kysyn sen sijaan.
Heitän ilmoille mielessäni polttelevan kysymyksen, sillä en saa millään kiinni Jorin elämän aikajanasta. Naisia ja suhteita hänen tarinoissaan vilisee toinen toisensa perään. Mitä enemmän hän kertoo, sitä pahemmin putoan kärryiltä. En oikein käsitä, missä välissä hän on ehtinyt niin paljon kokemaan.
”Ai, no en mää muista”, Jori vastaa vaikeana.
”Miten sä et voi muistaa niin merkittävää asiaa?”
Epämukava oloni syvenee. Luulin parisuhteiden olevan niin merkittäviä tapahtumia elämän varrella, ettei sellaista unohda. Itselleni kysymys on tietenkin helppo, sillä olin ennen Joria seurustellut elämäni aikana tasan kaksi kertaa: Väinön isän kanssa, ja häntä ennen mulla oli kömpelö teinisuhde, joka loppui jo alkumetreillä. Olin toki tapaillut muitakin, mutta heistäkin muistin jokaisen.
Jori vaivaantuu kysymyksestäni, ja kummallinen pilkahdus käy hänen silmiensä takana. Luulen näkeväni omiani. Olen liian virittyneessä tilassa, sillä Jorin tarinat tekevät oloni ahdistuneeksi. Näinkö tiukkapipoinen todella olenkin?
”No, äh, en mää ny tarkalleen muista”, Jori sanoo.
”Kuinka monen ihmisen kanssa sä oot ollut sitten avoliitossa? Kai sä sen nyt muistat.”
”Tuota, kuka niitä ny laskee…”
Alan saada tarpeekseni tästä keskustelusta. Mieleeni nousee karmiva ajatus, ettei Jori ole mulle nyt täysin rehellinen. Ajatukseni on typerä, sillä juurihan hän kirja avoimena kertoi likaisimpia yksityiskohtia hänen elämästään.
”Öö, no ennen vaimoa oli yks. Sitten vaimo ja hänen jälkeensä kai kaksi…”
Hetkeksi aikaa välillemme laskeutuu hiljaisuus. Katuvalot luovat jyrkät varjot auton sisään ja radio rätisee epävireisenä.
”No minkä takia sun aikaisemmat parisuhteet päättyivät? Vaimostasi jo kerroitkin.”
”Eka typy petti. Tulin yks ilta kotio ja kaikki kamat oli viety asunnosta pois. Se oli lähtenyt jonkun toisen miehen matkaan. Ja seitsemän vuotta sitten oli tosiaan se vaimo, joka ryyppäs asunnon alta pois ja jätti mut maksuvaikeuksiin. Tänäkin päivänä vielä maksan niitä velkoja. Sitten oli se ensihoitaja, josta puhuin. No se päättyi ihan muista syistä silloin sen hotelli-illan jälkeen. Ja yks anestesiahoitaja, joka vaa ryyppäs kaiket päivät. Se oli selvin päin ihan kiva, mut juodessaan alkoi aina aukomaan päätään. Ei kukaan jaksa sellaista katella. Ja sen jälkeen oli yks huora, joka asui mun luona vähän aikaa. Se oli mennyt panemaan jotain jätkää sillä aikaa, ko olin sen porukoilla. Yhden pimun kanssa tuli kauhea riita, ko se pyysi, et olisin ostanut sille kaupasta pihviä, mut en suostunut. Pistin pelin poikki, ko en jaksanut sellaista kiukuttelua katella. Sitten olin yhden todella kiltin neidon kanssa, mut puolen vuoden seurustelun jälkeen se alkoi puhumaan yhteisestä kämpästä, joten soronoo. Viimeisin typy ennen sua oli kauhea tuuliviiri. En mää sitä jaksanut kattella sen pidempää.”
Päässäni surisee, kun Jori saa kertomuksensa lopetettua. Voiko yhdelle ihmiselle osua noin monta paskaa ihmissuhdetta? Hälytyskellot soivat takaraivossani. "Juokse", ne käskevät. Otsalohkoni taas käskee mun olla vähemmän tiukkis. Mennyt on mennyttä. Mä en ole kuin ne aikaisemmat naiset. Niin Jorikin mulle sanoi; olen erilainen kuin kukaan muu.
”Neljä”, Jori särkee välillemme jähmettyneen jään. ”Neljä niitä o, joiden kanssa oon asunut yhdessä. Sen huoran kanssa vaa vähän aikaa, ko se oli mun luona ainoastaan sen ajan, et sai uuden kämpän.”
”Mun on ihan pakko kysyä… Riittääkö sulle sitten vain yksi nainen? Pystytkö sä olemaan yksiavioisessa suhteessa? Sillä mä en harrasta kolmenkimppoja, enkä avoimia suhteita.”
Jori loukkaantuu kysymyksestäni.
”No tietenkin pystyn ja haluan. Sua mää oon koko elämäni ettiny. En kai pilaisi sitä muiden naisten takia! Mun piti puoli Suomea nussia läpi, et löysin sut.”
Lyhyen hiljaisuuden jälkeen Jori lisää: ”Vaikka täytyy myöntää, et ajatus susta toisen naisen kanssa o kiihottava.”
Hän tarttuu kädestäni kiinni ja ohjaa sen jalkojensa väliin, jotta tuntisin erektion. Vilkaisen Joria hämmentyneenä, ja vedän käteni takaisin syliini.
”Mut jos se ei tunnu ajatuksena hyvältä, ni pärjään ilman”, hän jatkaa.
”En oo kiinnostunut naisista”, vastaan Jorille.
Viimein ahdistava automatka tulee päätökseensä ja pääsemme perille Jorin luo. Puran tavarani ja kaadun sängylle makaamaan. Jori laittaa musiikin soimaan ja ryömii viereeni köllöttelemään. Hän kömpii päälleni ja suutelee mua.
”Oot niin kaunis. Mää en voi ymmärtää, kuinka tällainen mies saa tuollaisen naisen. Aina kadulla kattelen niitä vanhoja, kaljamahaisia miehiä, joilla o kaunis ja nuori nainen, ja mietin millä ne on ne naiset ostaneet.”