Marraskuun lopulla, perjantaina töiden jälkeen matkustan Väinön kanssa Tampereelle. Jori on suunnitellut, että menemme bussiasemalta suoraan ulos syömään. Tampereen linja-autoasemalla hyppäämme bussista ulos, ja huomaan Jorin kauempana parkkipaikalla. Hän seisoo auton ulkopuolella ryhdikäänä ja silmälasiensa takaa seuraa, kun lähestymme häntä. Halaamme tiukasti. Ikävä välillämme on ollut kova. Laitan Väinön takapenkille istuimeensa ja lähdemme kohti ravintolaa.
”Tänään o Black Friday, ni sopiiko, jos tuossa kuudelta pysähdytään hetkeksi ja tilaan pari valoa, ko myynti aukeaa?” Jori nyökkää kohti jalkatilassani möllöttävää läppäriä.
Kello lyö kuusi hyvin pian, ja olemme ennättäneet keskelle Vuoreksen rakentamatonta aluetta, kun myynti jo alkaa. Jori pysäyttää auton tien reunaan ja nostaa läppärin syliinsä.
”Äiti, miksi me pysähdytään?” Väinö kysyy takapenkiltä.
”Hetki täytyy kulta odottaa. Jori hoitaa nopeasti yhden asian, niin jatketaan sitten matkaa.”
Myynnin aukeaminen samanaikaisesti ympäri maailmaa kaataa Jorin valitseman nettisivun. Jori avaa sivun uudelleen. Se latautuu laiskasti ja kaatuu taas. Aikaa kuluu ja Jorin kärsivällisyys loppuu. Väinö kitisee takapenkillä, sillä olemme jo puoli tuntia istuneet pimeällä tienreunalla. Vain pari rekkaa on ohittanut meidät; muutoin tie on hiljainen.
”Voiko sen lapsen ny hiljentää?” Jori äyskäisee.
Hänen paidankauluksensa alta hohkaa punoitus, joka kiipeää kaulanahkaa pitkin korviin.
”Kulta, hetki enää menee”, yritän hyssytellä Väinöä.
Jori kiroilee tietokoneelle ja tyrkkää läppärin syliini.
”Ni voitko ny vittu pitää kiinni siitä!”
Säikähdän ja otan kömpelösti kiinni Jorin aggressiivisesti syliini paiskaamasta tietokoneesta. Kuumeisesti Jori alkaa sormellaan pyyhkiä puhelimensa näyttöä ja repii sitten koneen käsistäni takaisin itselleen.
Tunti kuluu. Kuuntelemme Väinön kanssa Jorin kiroilua ja näppäimistön raivokasta naputtelua.
”Jos se sivu ei toimi, niin voisiko sitä katsoa myöhemmin, jotta päästään syömään. On aika myöhä”, ehdotan varoen.
”Kyl sää vittu varmaan hetken jaksat odottaa!” Jori äyskii takaisin.
Pala nousee kurkkuuni, sillä en ymmärrä, miksi Jori käyttäytyy näin. Alan saada tarpeekseni pimeällä tienreunalla istumisesta ja Jorin omituisesta käytöksestä. Nälkä kurnii vatsoissamme ja Väinön nukkumaanmenoaikakin lähestyy uhkaavasti.
Suunnittelen jo mielessäni, että kaappaan Väinön kainalooni ja lähdemme vanhemmilleni. Tilaisin vaikka taksin. Ennen kuin pääsen ajatuksissani pidemmälle, Jori saakin hommansa valmiiksi ja käynnistää auton. Väinö nuokkuu väsyneenä takapenkillä.
Ravintolassa Jori leppyy nopeasti, ja anteeksipyytelevästi hän haluaa tarjota ruoat. Jori tilaa mulle ison tuopillisen olutta.
”Juo ittes mukavaksi”, hän virnuilee kankealle olemukselleni.
Pian rentoudun itsekin ja unohdan äskeisen välikohtauksen. Väinö nukahtaa ravintolapenkille ruoka puoliksi syötynä. Kannan hänet autoon ja autosta sänkyyn. Loppuillan makaan Jorin kainalossa, ja katsomme yhdessä elokuvaa. Kesken elokuvan nukahdan itsekin.
Aamupäivällä menen sovitusti Lauran luo kahville. Jori tarjoutuu hoitamaan Väinöä, jotta saan rauhassa juoruilla Lauran kanssa. Varmistelen monta kertaa, että Väinön hoitaminen varmasti sopii. Voisin aivan hyvin ottaa Väinön Lauralle mukaan, mutta Jori vaatii saada olla avuksi.
Iltapäivällä viemme Väinön äidilleni hoitoon. Suunnitelmissamme on mennä joulutorin avajaisiin. Aikaisemmin tällä viikolla näin siitä mainoksen Facebookissa, ja laitoin heti Jorille viestiä, että menisimmekö yhdessä käymään. Jori vaikutti ajatuksesta ilahtuneelta.
Vanhemmiltani ajamme Kaukajärven McDonald’siin hakemaan noutokahvit. Olemme matkalla Jorin kaverin autopajalle, sillä hänen täytyy fiksata autoaan. Lupauduin avuksi, ja nyt haemme kahvit evääksi. Työntekijä valuttaa juomia koneesta, ja seisoskelemme tiskin edessä odottamassa niitä. Jori silittelee selkääni ja vie nenänsä hellästi hiuksiini.
”Tuoksut hyvältä. Ihan omalta”, hän kehrää lempeästi.
”Monelta me muuten mennään sinne joulutorille?” kysyn samalla, kun Jori nuuhkii tukkaani.
”No voi vitun vittu! Tänäänkö se oli? Et sitten yhtään aikaisemmin pystynyt sanomaan?! Vittu!”
Jähmetyn paikoilleni pelästyen Jorin täysin puskista tulevaa raivopuuskaa.
”Mehän oltiin sovittu siitä jo aikaa sitten. Siksi Väinökin meni hoitoon”, soperran.
”Mistä vitusta mää olisin voinut muistaa! Mää olin auton laitonkin suunnitellut varta vasten tähän, et sää auttaisit mua! Voi vittu!”
”Ei meidän oo pakko sinne torille mennä nyt. Voidaan joku toinen päivän mennä, kun se on kuitenkin avoinna koko kuukauden. Mennään vaan laittamaan se sun auto.”
”Ei, ko o sovittu, ni pakkohan se o sitten vittu mennä!”
Kassaneiti ojentaa kahvit ja seuraa uteliaana Jorin raivoamista. Jori harppoo yleisön silmistä pois ja säntään hänen peräänsä.
”Ei mulla oo edes ulkoiluun sopivia vaatteita päällä, kun luulin, että me ollaan menossa laittamaan sitä autoa”, sanon lähes kuiskaten päästyäni autoon.
Jori kääntää auton ympäri ja ottaa suunnan Pirkkalaan. Kotitalonsa luona Jori ajaa auton rapun eteen.
”No ala mennä jo!” hän äyskii.
Takapuoleni on liimaantunut penkkiin kiinni. En kerta kaikkiaan käsitä, mistä ja miksi Jori on niin vihainen. Mieleni tekee lähteä kokonaan pois tai ei ainakaan mennä minnekään typerään joulutoriin.
”Ei tässä vittu koko päivää aikaa ole!” Jori sylkee suustaan.
Nousen autosta ulos ja kipitän sisälle. Vedän ulkohousut jalkaani. Kaivan pipoa hattuhyllyn korista, kun kyyneleet purkautuvat silmistäni. Lysähdän lattialle kyykkyyn ja itken polviani vasten. Yritän ryhdistäytyä ja pyyhin kyyneleet kasvoiltani. Asettelen naamaani peruslukemille ja päättäväisenä menen takaisin ulos.
”Mä en lähde sinne torille. Voidaan mennä laittamaan sitä sun autoa, mutta jos sinne torille lähtö on noin vastenmielistä, niin en halua väkisin mennä. Sen piti olla kiva, yhteinen juttu, eikä aiheuttaa pahaa mieltä.”
Seison aukinaisen autonoven edessä ja yritän urheasti pidätellä itkua.
”Ei, ko ny tuut tänne autoon ja mennään sinne torille. Piste.”
Jori näyttää siltä kuin haluaisi räjähtää uudelleen, mutta saa joten kuten pidettyä itsensä kasassa. Lopulta myönnyn ja laskeudun autoon istumaan. Koko matkan emme puhu toisillemme mitään. Jori parkkeeraa auton Laukontorille, kiertää auton ympäri luokseni ja pysäyttää kävelyni ottamalla kädestäni kiinni. En edes yritä peittää tympääntyneisyyttäni.
”Anteeksi Saara. Ei se susta johtunut. Mää vaa oon niin hirveen ankara itteäni kohtaan. Kyllähän mää siitä oon kertonut”, Jori lässyttää, ottaa poskestani kiinni ja yrittää ärsyttävästi saada sivulle luodun katseeni kääntymään häntä kohti.
Ankara itseään kohtaan? Silti se ankaruus juuri vyöryi mun päälleni.
Annan asian olla. Suutelemme sovinnon merkiksi ja kävelemme kohti toria. Jori tarttuu kädestäni kiinni. Torilla hän haluaa tarjota glögiä ja Pyynikin munkkikahvilan munkit. Paha olo velloo sisälläni. Jori ottaa kuvan, kun istun pöydän ääressä munkin ja glögin kanssa. Yritän väkisin hymyillä. Myöhemmin katson Facebookissa Jorin seinällään julkaisemaa kuvaa musta ja munkista: ”Munkki päivässä pitää pyllyn pyöreänä.”
Sunnuntai-iltana palaan Väinön kanssa takaisin Helsinkiin. Mikko tulee sovitusti hakemaan Väinön luotani, sillä isäviikko on alkamassa.
”Moi, mitä kuuluu?” aurinkoinen Mikko kysyy ja halaa mua.
Hehkutan Mikolle uutta rakkauttani. Hän toki jo tiesi Jorista, mutta emme olleet sen syvällisemmin asiasta ehtineet puhua. Tuntuu hassulta kehua eksälleen uutta miesystäväänsä, mutta olemmehan aina olleet avoimia toisillemme. Etenkin, kun hetkeksi katkennut puheyhteytemme eron jälkeen korjaantui. Mikkokin on jo pidemmän aikaa ollut parisuhteessa naisystävänsä Tiinan kanssa, ja vuoden alussa he muuttivat yhteen.
”Mä mielelläni tapaisin Jorin jossain välissä. Vaikuttaa siltä, että tulisimme hyvin juttuun.”
”Niin mäkin uskon!”
Haavekuvissani näen Mikon, Tiinan, mut ja Jorin neljästään istumassa iltaa keskenämme. Tai vähintään, että voisimme pitää säännöllisiä kokoontumisia Väinön kasvattajina. En näe mitään syytä, miksi sellainen ei voisi toteutua. Tiinan kanssa viestittelemme tiuhaan ja vietämme silloin tällöin aikaa myös kahdestaan. Väinö voi silminnähden hyvin meidän kolmen toimivassa kasvatuskumppanuudessa, ja Jori istuisi siihen yhtälöön täydellisesti.