Eromme jälkeen perheeni käski poistamaan kaikki Jorin viestit, kuvat ja yhteistiedot sekä estämään hänet puhelimessa ja somessa. Noudatin neuvoja, vaikka erityisesti yhteisten kuvien poistaminen oli kivuliasta. Salaa säästin pari kuvaa, mutta muuten noudatin neuvoja poistin joka ikisen viestit ja estin hänet. Estoista huolimatta Jori yrittää hanakasti ottaa yhteyttä. Saan häneltä tuntemattomista numeroista viestejä, puheluita ja sähköpostiakin. Äiti kertoo Jorin lähettelevän jopa hänelle viestejä. Järkytyn ja haluan saada lukea ne, mutta äiti ei suostu näyttämään niitä mulle.
”Joskus myöhemmin, mutta ei
nyt”, äiti lupaa.
Mua ärsyttää äidin vastaus, mutta en pysty pyörtämään hänen päätöstään.
Kun avaan taas yhden Jorin
lähettämistä sähköpostiviesteistä, otan näyttökuvan ja lähetän sen Lauralle: ”Saara,
ole kiltti ja vastaa tähän viestiini, en haasta haastaa riitaa tms. Joudumme
jatkamaan eri teitä, mutta haluaisin saada sopua asioihin ihan kaksin. En
haluaisi ja jaksaisi alkaa vuosia käymään oikeutta useista asioista, olemme jo
muutenkin liian rikki tästä kaikesta.”
”Estä heti!” Laura vastaa
Jorin viestin luettuaan.
”Joo, niin estinkin. Mutta
mitä toi viesti oikein tarkoittaa? Yrittääkö Jori kiristää mua? Millä?”
”En tiedä. Ja ihan kuin tää
rikosasia muutenkaan olisi hänen jaksamisestaan kiinni.”
Illalla Laura saapuu luokseni
noutosushit mukanaan. Maailman parantamisen jälkeen makaamme sängylläni
vierekkäin, selaamme meemejä ja meinaamme tikahtua nauruun. Kurotan sängyn
reunan yli Pepsi Max -pulloa, kun Messengerini kilahtaa viestin merkiksi.
Vastailen tuntemattomalle miehelle, joka on kiinnostunut Facebookissa myymästäni
tavarasta.
”Paljon maksaa?” hän kysyy.
”40 euroa, kuten
myynti-ilmoituksessa lukee.”
”Se sopii. Voinko noutaa
heti?”
Kohotan kulmiani ja vilkaisen
kelloa, joka on yksitoista illalla.
”Vähän liian myöhä jo.
Huomenna onnistuu paremmin.”
”Nopeasti noutaisin sen. Mikä
osoite?”
”Liian myöhä.”
”Kerro nyt se osoite, niin nähdään ulkona. Tulen nyt hakemaan.”
Mainitsen
Lauralle keskustelusta, joka saa hälytyskellot sisälläni soimaan. Miehen häiritsevä
tungettelevuus nostaa punaisen lipun pystyyn. Kun Laurakin pitää miehen
ylitsevuotavaa innostusta mitätöntä esinettä kohtaan kummallisena, näppäilen
itseni miehen profiiliin.
Tomi on tavanomaisen
näköinen keski-ikäinen mies, jolta löytyy muutama huonosti otettu profiilikuva kaljatölkin kanssa poseeraten, mutta muuten en näe mitään erikoista. Avaan
Tomin kaverit-listauksen auki. Rullaan suoriltaan J:n kohdalle, mutta en löydä
Joria. Aloitan lyhyehkön kaveriluettelon selaamisen alusta. Ei mitään. Listan
loppupäässä profiilikuvaton kaveri herättää huomioni; ”Pertti
Perussuomalainen”. Klikkaan profiiliin.
Profiilin auetessa näen heti
sen olevan Jorin valeprofiili. ”Pertin” profiili on muutoin tyhjä, mutta hän on
tykännyt muutamista kiinnostuksen kohteista, ja ne kaikki ovat tismalleen
samoja, joita Jori seuraa. Epäilykseni vahvistaa Pertin lyhyt kaverilistaus, josta
löytyy samoja kavereita, joita Jorilla on – ja lisäksi pari valeprofiilia lisää.
Olen nyt täysin varma, että
Jori on tuon Tomin oston takana. Se selittäisi tämän innokkaan halun noutaa tuo
esine heti, keskellä yötä. Mutta jos menisinkin viemään sen hänelle – mitä
sitten tapahtuisi? Mielikuvitukseni lähtee laukalle ja näen Jorin ja Tomin
pesäpallomailat käsissään hakkaamassa kalloani halki. Estän Pertti
Perussuomalaisen ja Tomin.
Sovittelua edeltävänä päivänä saan
kesken työpäivän vieraasta numerosta viestin:
”Ota yhteyttä Joriin! Tärkeitä
asioita myös sinun kannalta!”
”Kuka tämä on?”, vastaan epäröiden.
”Ystävä. Hän toivoo, että otat
kiireesti yhteyttä häneen.”
Seison keskellä osaston käytävää,
hieron rintakehääni ja pelkään ajautuvani paniikkikohtaukseen, sillä en saa
henkeä ja kauhu on kaapata valtaansa. Kollega silmäilee mua kysyvästi
röntgenlaitteen luota. Olen täysin vakuuttunut, että viestin lähettäjä on Jori
itse. Hän ei taatusti ole kertonut kenellekään, mitä parisuhteessamme on
tapahtunut, eikä ottaisi sitä riskiä että pääsisin kertomaan jollekin hänen
tuntemalleen hänen teoistaan. Estän numeron, ja siirryn nopeasti
kahvihuoneeseen istumaan, sillä maailma pyörii uhkaavasti ympärilläni.
Parisuhdestatukseni on valjennut Teemulle, ja ahkerasti alkanut viestien vaihto siirtyy Instagramista WhatsAppiin.
Oli Teemu suhteemmekin aikana silloin tällöin kysynyt kuulumisiani, mutta hän
piti kunnioittavaa etäisyyttä, kun tiesi mun kuuluvan toiselle. Sitä paitsi
Jori ei voinut sietää, jos olin yhteydessä muihin miehiin, joten kommunikointini
Teemun kanssa oli ollut hyvin pintapuolista ja tapahtui Jorilta salaa.
Instagramissa Teemu kommentoi
peiliselfietäni, jonka otin salin pukkarissa ennen treenejä:
”Kuvittelenko, vai ootko
laihtunut siitä, kun nähtiin Stadissa?”
”Oon. En tarkoituksella, vaan
se parisuhde mut riudutti.”
Avaan Teemulle historiaani
Jorin kanssa. Hän on empaattinen, ei tuomitse, eikä syyllistä. Mulle tulee hyvä
olo.
”On kyllä sanottava, et
hyvältä näytät, vaikka johtuukin kurjista olosuhteista.”
Huomaamattani kirjoittelumme
muuttuu päivittäiseksi. Joka aamu Teemu toivottaa hyvää huomenta ja päivisin kyselee
kuulumisiani. Tuntuu hyvältä, kun jotain kiinnostaa ja joku huolehtii. Lämmin
tunne leviää aina sormenpäihini saakka, kun huomaan puhelimen näytöllä
saapuneen viestin Teemulta. Sovimme treffit lasillisen merkeissä.
Aurinkoisena kesälauantaina
Teemu ajaa Helsingistä Tampereelle ja noutaa mut kotoani. Ajamme keskustaan
Pyynikin Brewhouse’n terassille. Aika vierähtää nopeasti kuulumisia vaihdellen.
Teemu kertoo kesätöistään raksalla ja mä kerron omasta työstäni. Ohimennen
Teemu mainitsee olleensa yötä ystävänsä Valtterin luona.
”Enpä mä täältä muita
oikeastaan tunnekaan, kun sut ja Valtterin. Mutta sun takia voin kyllä tänne
ajaa”, hän toteaa silmät tuikkien.
Herrasmiehenä Teemu tarjoutuu
viemään mut takaisin kotiin. Alaovella juttelemme vielä hetken, mutta hän ei
pyydä päästä sisälle. Olen otettu hänen huomaavaisuudestaan, sillä en ole vielä
valmis mihinkään fyysiseen.
Viestittelymme jatkuu entistä
tiiviimpänä, ja pian Teemu omasta aloitteestaan soittelee kanssani. Jori ei
koskaan tahtonut tehdä sitä. Teemu vaikuttaa olevan Jorin täydellinen
vastakohta, ja se tekee muhun vaikutuksen. Hyväkin miehiä on siis olemassa.
Kun mulla on erityisen huono päivä, Teemu ehdottaa, että hän voisi aivan hyvin
ajaa luokseni yöksi. En kuitenkaan halua joutua tilanteeseen, jossa joku haluaa
multa seksiä, joten kieltäydyn tarjouksesta.
”Ymmärrän, mutta milloin
tahansa tuntuu siltä, niin voin lyhyelläkin varoitusajalla lähteä sun luo. Ei
ole matka eikä mikään. Mä oon täällä sua varten”, Teemu vastaa. Hymyilen
leveästi puhelimen näytölle.
Viikkojen edetessä saan
Teemusta vaikutelman, että hän on romanttisessa mielessä musta kiinnostunut. Kun
tapasin Jorin, Teemu kertoi olevansa ihastunut muhun, ja jouduin antamaan
hänelle pakit. Valitsinko sittenkin väärän miehen? Mitä jos tuon huonon
parisuhteen ja raskaan kokemukseni tarkoitus oli lopulta saattaa meidät kaksi
yhteen; näyttää mulle kuka todella on se oikea.
Seuraavaksi lapsivapaaksi
viikonlopuksi Teemu pyytää mut yökylään luokseen. Lyömme päivänmäärän lukkoon.
Tiedän yhteisen viikonlopun tarkoittavan seksiä, vaikka Teemu lupaileekin, että
voimme nukkua eri vuoteissa, jos se tuntuu musta paremmalta, mutta alan
varovasti innostua ajatuksesta – ehkä jopa ihastua.