Kivisäkki hartioideni päällä käy taas raskaammaksi ja vaikeuttaa hengitystäni. Sydämeni lyö epäsäännöllisesti, ja voisin vannoa sen olevan rikki, hajalla, paskana. Se ihminen löi sydämeni paskaksi, eikä välitä tippaakaan. Se ihminen ei koskaan välittänytkään musta. Ei kukaan voi rakastaa ja samaan aikaan satuttaa niin pahasti kuin hän oli tehnyt. Kyyneleet kirvelevät silmissäni. Lämmin kesätuuli vierittää niitä poskiani pitkin, kun pyöräilen kohti sovittelutoimistoa. Vähän väliä vilkuilen puhelimestani karttasovellusta, sillä en vieläkään tunne Tampereetta. Olen suunniltani pelosta. Pelkään, että joudun kohtaamaan Jorin. Sovittelun ensimmäinen kerta on onneksi yksilötapaaminen, jossa kartoitetaan soveltuuko asia ylipäätänsä soviteltavaksi.
Toimistotalon pihalla katson
vaivihkaa ympärilleni, mutta en näe Jorin autoa; tiedän hänen aikansa olevan
heti mun jälkeen. Isossa aulassa pälyilen eksyneenä ja pelokkaana ympärilleni. Vanhempi
mies ja nainen ilmestyvät paikalle ja kutsuvat mut peremmälle. He esittelevät
itsensä ja antavat lempeän vastaanoton. Molemmat tarkastelevat kuihtunutta
olemustani silmät täynnä lämmintä myötätuntoa. Rentoudun hiukan.
Toimistohuonetta rajaa lasiseinät, jotka on onneksi peitetty sälekaihtimilla.
Ne luovat ympärilleni valheellisen turvallisuuden tunteen.
Vuorotellen mies ja nainen
kertovat sovittelun periaatteista ja että saisin keskeyttää prosessin milloin
tahansa. Kun kerron, että ensimmäisestäkin pahoinpitelystä tein
rikosilmoituksen, mutta tyhmänä peruin sen, sovittelijat vilkaisevat toisiaan.
Kerron, mitä tapahtui silloin lauantaiaamuna, kun Jori ilman järjellistä syytä
hyökkäsi kimppuuni. Itken koko ajan. Asian muistelu on äärimmäisen tuskallista
– kuin sieluani revittäisi palasiksi. Huone alkaa pyöriä ympärilläni, sillä ahdistus
yltyy sitä kovemmaksi, mitä pidemmälle kertomuksessani pääsen.
”Mutta Jorin mukaan te
olisitte palanneet yhteen ja saaneet sovittua asiat.”
”No me erottiin taas muutama
viikko sitten, ja se ero päättyi taas uuteen pahoinpitelyyn.”
”Hetkinen. Siis suhteessa on
ollut muutakin väkivaltaa kuin tämä, jota nyt käsitellään?” nainen kysyy vakavana.
”Niin, kolme kertaa hän on mut
pahoinpidellyt”, vastaan ja tuijotan heitä ihmeissäni ymmärtämättä mitä he
oikein tarkoittavat.
Sovittelijat selittävät, ettei
sovittelulle ole perusteita, jos väkivaltaa on käsiteltävän tapauksen
lisäksi enemmänkin. Kivilasti hartioillani kevenee.
”En mä tähän pystyisikään”, sanon
helpotuksesta itkien. ”En pysty kohtaamaan häntä tai näkemään häntä. Mua
pelottaa ja ahdistaa pelkkä ajatuskin.”
Sovittelijat nyökkäilevät
ymmärtäväisinä. Sovimme, ettei asia jatku sovitteluna, vaan se palaa takaisin
poliisille. Mies selittää, että tästä eteenpäin asia menisi syyttäjälle
syyteharkintaan ja todennäköisesti käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
”Mutta Jori varmaan on jo
odottelemassa ulkopuolella, sillä hänen aikansa on heti sinun jälkeesi”, nainen
jatkaa.
Vartaloni jäykistyy ja tuntuu
että oksennan. Sovittelijat puhuvat hetken toisilleen ja sitten keksivät, että
saattavat mut vaivihkaa vessaan ja ottavat sen jälkeen Jorin sisään, jotta
pääsen lähtemään ilman, että joudun kohtaamaan häntä. Suunnitelma kuulostaa
hyvältä. Nainen kurkistaa ovesta ja toteaa Jorin istuvan aulassa. Hän saattaa
mut vessaan, mies menee Joria vastaan. En näe Joria, mutta ehdin kuulla hänen
äänensä, ja kauhun väreet riipivät selkääni. Nainen toivottaa hyvää vointia
ennen kuin sulkee oven edessäni.
Istun vessanpöntön kannen
päällä hiukan kauemmin kuin olisi tarvetta, ja menen ulos. Ulkoa löydän pyöräni
kaatuneena, ja hetken mietin, onko se kaatunut itsestään, vai onko Jori
pistänyt sen ohi kulkiessaan kumoon. En oikeastaan enää jaksaisi välittää hänen
lapsellisista tempauksistaan, vaan nostan pyöräni ja palaan suorinta tietä
kotiin.
Viikkojen kuluessa elämä alkaa hitaasti palautua
raiteilleen, mutta psyykeni ei. Käyn kriisiterapiassa viikoittain. Päivisin
menneet tapahtumat tunkeutuvat väkisin mieleeni, kuin jokin inhottava loinen,
joka on pesiytynyt aivoihini. Jorin irvokkaat hirviökasvot vilkkuvat silmissäni,
ja olen näkevinäni hänet joka paikassa. Kadulla kulkiessani pelkään hänen kaahaavan
autolla ylitseni. Öisin Jori hyökkää painajaisissani kimppuuni.
Myös Mika ottaa yhteyttä, kun tieto
sinkkuudestani tavoittavat hänenkin korvansa. Helsingissä asuessani − ennen
Joria − mulla ja Mikalla oli hetken aikaa seksisuhde. En halunnut häneltä muuta
kuin seksiä, mutta Mika kuitenkin ihastui, joten lopetin juttumme. Ikäeromme
takia mistään suhteesta ei koskaan olisi tullutkaan mitään, vaikka muuten
meillä synkkasikin hyvin ja seksi oli erinomaista. 20-vuotta vanhemmalla
Mikalla oli naisista kokemusta – ja sen huomasi.
WhatsAppin välityksellä erehdyn
flirttailemaan Mikalle, ja nyt hän kinuaa alastonkuvia ja jankkaa kalukuvien
kera, milloin voisimme nähdä. Toisaalta olen otettu saamastani huomiosta, mutta
samalla mua kuvottaa. Tämäkö mun arvo on? Pillu? Ei kai musta mihinkään muuhun
olekaan – ei ainakaan Jorille ollut. Mutta Teemu on erilainen. Pidän Mikaa
löysässä lieassa lupaamatta mitään enempää, sillä viikonloppu Teemun kanssa
lähestyy.
Huomaan olevani ihastunut Teemuun. Hänen myötätuntonsa ja huolehtivaisuutensa ovat tehneet
vaikutuksen. Teemun puheiden sävy antaa olettaa hänen haluavan suhdetta
kanssani. Syksyllä Teemu lähtisi Korean vaihtoon, mutta hän kirjoittaa, kuinka
näkee meidät kaksi yhdessä paluunsa jälkeen. Lähettelen Teemulle pikkutuhmia
selfieitä, ja ilahdun saamastani seksuaalisesta huomiosta, joka on
romanttisempaa kuin Mikan suorasukaisuus.
Viikko ennen yhteistä
viikonloppuamme, huomaan täysin sattumalta viestipyynnön tuntemattomalta
naiselta. Ensin en avaa sitä, sillä pelkään sen olevan Jorin temppuja. Mutta lopulta
uteliaisuus voittaa.
”Moi, ja pahoittelut
yllättävästä yhteydenotosta. Oon miettinyt sunnuntaista saakka, otanko suhun
yhteyttä, kun tulit puheeksi Teemun viettäessä juhannusta mun kanssa.”
Päässäni surisee. Hänen kanssaan?
Muistelen Teemun kirjoittaneen
hänen olleen juhannuksena ystävänsä Valtterin luona. Emme tavanneet tuolloin,
sillä vietin juhannuksen perheeni kanssa Saimaalla. Epäilen muistavani väärin,
ja selaan Teemun ja mun viestiketjua taaksepäin aina juhannukseen asti. Kyllä,
hän kirjoitti, että juhannuksen viettää Valtterin kanssa. Valtteri oli käymässä
kaupassa, jotta he saisivat juhannusherkkuja. Miksi hän on valehdellut mulle?
Jatkan Julian lähettämän
pitkän viestin lukemista:
”Homma päättyi siihen, kun
mulle selvisi, että Teemulla on ollut kevään aikana ainakin kaksi naista, joille
se on lupaillut yhteistä tulevaisuutta ja väittänyt molemmille, ettei ole
kiinnostunut kenestäkään muusta. Mä oon niistä toinen ja toinen on Teemun eksä,
jota se on pettänyt tarkoituksellisesti koko niiden suhteen ajan mun ja ainakin
muutaman muun kanssa. Mulle Teemu kertoi koko talven, kun olemme tapailleet,
että ne on eksänsä kanssa vain jonkinlaisessa kulissisuhteessa, joka oli
alkanut ’vahingossa’.”
”Ajoittaisista oudoista
fiiliksistä huolimatta olin sinisilmäinen ja uskoin. Aloin tosissaan epäillä
tarinaa vasta, kun se jäi reilu kuukausi sitten kiinni valehtelusta
tilanteessa, jossa ei ollut mitään syytä valehdella. Sustakaan Teemu ei ollut
mulle maininnut sanaakaan, ennen kuin nyt, jäätyään taas kiinni ihan
naurettavista valheista, jotka liittyivät suhun. Mietin pitkään, sekaannunko ja
laitanko sulle viestiä, mutta koska mun on tällä hetkellä vaikea uskoa, että se
olisi rehellinen kellekään, ja ymmärsin Teemun kertomasta, että sulla on jo
valmiiksi rankka elämäntilanne päällä, niin päätin laittaa. Ja jos se onkin
ollut sulle koko ajan rehellinen, ja tiedät tämän kaiken, niin tämä tuskin
aiheuttaa harmia. Jos ei, niin vältät ehkä saman kuin minä ja Teemun eksä, kun
tiedät Teemun taustan. Koska sekä mun, että Teemun eksän kokemus on ollut, että
Teemu ilmestyy tueksi ja turvaksi juuri sillä hetkellä, kun on rankkaa, mutta
kyllästyy ja alkaa etsiä jännitystä muualta, kun on saanut toisen ihastumaan.”
Lopetan lukemisen. Purskahdan hysteeriseen, ilottomaan nauruun. Nauran niin kovaa, että Roosa säpsähtää
viereltäni ja loukkaantuneena hyppää lattialle pesemään tassuaan. Nauruni sulaa itkuksi.
Kiitän Juliaa antamastaan
tiedosta, ja myönnän, etten tiennyt tästä mitään. Saan tietää, että Teemulla
oli muita naisia jo silloin, kun aikanaan päädyin hänen kanssaan sänkyyn. Ymmärrän
Teemun valehdelleen, kun puhuimme kortsun käytöstä. Kerron tästäkin Liisalle.
”Ai kato kiva. Uusi valhe
taas. Mulle hän oli myös ensi tapaamisesta asti, että en pane ketään muita
paljaalla kuin kumppania. Ja on siis syksyllä pannut ainakin mua ilman
kortsua ja myös eksäänsä. Todennäköisesti aika monia muitakin, joiden kanssa
ollut juttua silloin.”
Oloni on likainen, häväisty. Kiitän
onneani, etten saanut mitään tautia silloin.
Julia lähettää kuvankaappauksia
hänen ja Teemun viestiketjusta, joissa Teemu myöntää yrittävänsä saada musta vakipanoa
itsellensä. ”Mä ajattelen Saaraa niin kuin friends with benefits -tyypisenä
ratkaisuna.” Itseinhoni syvenee − en ihan oikeasti ole minkään arvoinen.
”Mulle Teemu kertoi, että
hänen eksä on hullu. Että ne erosivat sen takia, koska se eksä oli päästään
vialla”, kirjoitan.
”Joo, niin mullekin, mutta nyt
kun oon tutustunut häneen, niin hän on maailman tasapanoisin ja sydämellisin
ihminen, jonka tiedän”, Julia vastaa.
Juttelen Julian kanssa
pitkään. Monet oudot asiat Teemunkin käytöksessä, joiden ajattelin olleen vain
herkän mieleni kuvitelmaa, saavat selityksen. Intuitioni on edelleen ollut
oikeassa. Olen Julialle kiitollinen. Juuri samanlaista yhteydenottoa toivoin
koko ajan saavani, kun olin Jorin kanssa. Koskaan sitä ei vain tullut, vaikka
Jori oli itsekin pelännyt sen tapahtuvan.
Vielä samana iltana laitan
Teemulle viestin:
”Sen mä vielä jotenkin hyvin
hämärästi ymmärtäisin, että joudut sun hoidoille valehtelemaan, jotta saat
peiteltyä jälkiäsi muista naisista. Mutta sitä mä en todellakaan ymmärrä, mikä
saa sut kirkkain silmin valehtelemaan mulle, sun ystävälle.”
”Se mun sekoilu on elämäni
suurin virhe, jotka en koskaan uskonut tekeväni, ja sitä tulen katumaan koko
ikäni, eikä sitä tarvitse ymmärtää, kun en itsekään sitä ymmärrä. En ole koko
asiasta halunnut puhua, mutta en mielestäni oo sulle valehdellut tai susta
mitään muuta puhunutkaan, kuin että oot kaveri, josta olen kiinnostunut. Tiedän
olevani karsea perse, enkä pysty asiaa mitenkään muuttamaan, vaan koitan elää
asian kanssa.”
Hymähdän vastaukselle.
”Terveisiä Valtterilta”, vastaan.
Julia kertoo Teemun soittaneen
hänelle, pyydelleen itkien anteeksi ja syyttäneen häntä hänen elämänsä tuhoamisesta.
Kehotan Teemua hakemaan ammattiapua ja estän hänet.
Vointini heikkenee. Ihminen,
johon kuvittelin voivani luottaa, yritti häikäilemättömästi käyttää mua hyväkseen.
Hän tiesi tasan tarkkaan, mitä Jori oli mulle tehnyt ja kuinka huonossa jamassa
olen – ja hän yritti tehdä mulle sen saman. Käyttää mua. Mä olin vain
asia, josta sai itselleen hyötyä, kunnes mut oli kulutettu loppuun, jolloin mut
saattoi vain heittää menemään.
Seuraavien päivien aikana
vajoan pimeyteen. En ole mitään – en mitään. Mua ei pysty kukaan
rakastamaan. Musta otetaan se, mitä halutaan, ja hylätään yksin virumaan. En
ole minkään arvoinen.