Telttaretkestämme
lähtien paisunut ahdistus on pingottanut hermoni äärimmilleen. Kuin
tasapainoilisin trapetsilla ja mitättöminkin tuulenvire voisi syöstä laidan
yli ikuiseen tyhjyyteen. Seuraavan vapaapäivämme pilaan ihan itse, kun yritän
heräämisen jälkeen saada Joria tilille hänen epämääräisistä naisjutuistaan.
Ainahan Jori on mua haukkunut riidanhaastajaksi, mutta nyt tunnen tekeväni sitä
tahallaan. En pysty olemaan provosoimatta häntä. Salaa toivon, että hän
suutuspäissään tappaa mut, jotta tämä vihdoin loppuisi. Kuoleminen olisi
helpompaa kuin sietää tätä jatkuvaa pelossa elämistä.
”En mää tiennyt, et se o
pettämistä”, hän toteaa välinpitämättömästi.
”Sä et tiennyt, että toisen
naisen kanssa sexting on pettämistä? Ja miten se Hannekin sitten? Hänkin
on todellisuudessa ollut vaan sun pano, eikä mikään ystävä, niin kuin oot mulle
uskotellut.”
Jori kiemurtelee edessäni ja
hänen kehonkielensä lietsoo pahaa tuultani. Haluaisin hakata hänen tyhmän
naamansa paskaksi, jotta hän tuntisi saman kivun kuin minkä hän on sisälleni istuttanut.
”Oot varmaan sen pilluakin
nuollut? Oliko hyvänmakuinen pillu? Oliko?” jankkaan Jorilta.
”No Hannesta sun ei enää
tarvitte olla huolissasi, sillä mää oon estänyt sen jo aikaa sitten.”
”Miksi?”
”No saan kai estää kenet
haluan!”
”No sen oon kyllä huomannut”, totean
suureleisesti. ”Mutta vasta vähän aikaa sitten se oli sun paras ystävä, jonka
kanssa läheteltiin kolmetuhatta viestiä päivässä, ja nyt oot estänyt sen
ilman mitään syytä?” lässytän Jorille vittuilevalla äänensävyllä.
”En jaksanut sen mielipiteitä.
Ja se soitteli mulle kännissä. Sellaista en voi sietää.”
Tuhahdan Jorin vastaukselle: ”Sä
valehtelet. Mitä teidän välillä on oikeasti tapahtunut?”
”No usko tai ole uskomatta.”
Epämääräinen likaisuus ja
pahan olo seuraavat kannoillani. Olen kuin elävä kuollut; turta ja
tunne-elämältäni latistunut. Kuollut kehoni tuntee silti kipua, kuin ihoni
olisi sivelty jollain syövyttävällä aineella. Ihoani polttaa, jos joku
koskettaa sitä – kun Jori koskettaa sitä. Jorin kosketus tuntuu fyysisenä
kipuna. Öisin näen Jorista painajaisia, ja herään hiestä märkänä, kun itku
ja kauhun huuto tunkeutuvat unen läpi. En enää muista yötä, jolloin en olisi
herännyt pakokauhuun. Aamuyön pyörin levottomana sängyssä, ja nukahdan vain
hetkeksi. Aamun valaistessa huoneen avaan silmäni − Mikko nukkuu vierelläni.
Miten se on mahdollista? Kaikki on sittenkin ollut vain pahaa unta! Olen
edelleen Mikon kanssa, eikä mitään tätä kauheaa ole tapahtunut. Olipa
todentuntuinen uni… Tuijotan Mikkoa, joka silmieni edessä muuttuu takaisin
Joriksi. Hieron vimmaisesti kasvojani ja tuijotan nukkuvaa Joria edessäni. Olenko
menettänyt järkeni? Käyn vessassa huuhtomassa naamani kylmällä vedellä, ja
palaan takaisin sänkyyn, jossa nukkuva Jori on edelleen Jori ja kaikki kauhut
totisinta totta.
Kaiken muun pahan lisäksi yhdyntäkivut ovat
alkaneet vainota elämääni. Kun rakastelemme, Jorin kulli satuttaa mua. Vatsani
on seksin jälkeen tuntikausia kipeä. Kävin gynekologillakin tutkimuksissa,
mutta mitään vikaa ei löytynyt, vaikka olin jo varma, että mulla on munasarjasyöpä.
Jori on huolissaan kivuistani ja kuskaa mua lääkäriltä toiselle.
Työterveyslääkäri toteaa
tietojani lukeissani:
”Voisiko olla, että vatsakipu
johtuu noista pahoinpitelyistä?”
”Ei se mun vatsaa koskaan
vahingoittanut.”
”Tarkoitan, että kipu olisi
psyykkistä”, lääkäri tarkentaa.
Ai nyt mä olen hullu vai? Kokemani
kipu on oikeaa kipua, ei kuviteltua. Mikä puoskari tuokin on olevinaan. Saan arvausten
lisäksi mukaani Litalgin-reseptin, mutta maailmanlaajuisten saatavuusongelmien
vuoksi en saa ostettua sitä mistään apteekista.
Kaiken kaikkiaan mun sietäisi olla
tyytyväinen, sillä edellisen väkivaltaepisodin jälkeen Jorin kanssa on
kuitenkin mennyt aika hyvin, pois lukien satunnaisesti saamiani mental breakdowneja.
Sain toisen riidan aikaan, kun yhden lapsiviikon aikana kyllästyin totaalisesti
järjestelyymme. Jori myöhästeli jatkuvasti jo muutenkin lyhyestä yhteisestä
ajastamme, ja aloin jo epäillä, ettei häntä edes kiinnosta ehtiikö hän
viettämään kanssani aikaa vai ei. Olenko hänelle vain pelkkä pano, sillä emme
ehtineet iltaisin tehdä muuta kuin harrastaa pikaisesti sitä Jorin haluamaa ”maustettua”
seksiä ja käydä nukkumaan. Väsymykseni on jälleen kärjistynyt lyhentyvien
yöunien vuoksi. Jos haluan ehtiä viettämään Jorin kanssa aikaa – edes
vaihtamaan pari sanaa koko viikon aikana – se vaati nukkumaanmenon lykkäämistä.
Jorin systemaattinen myöhästely jo valmiiksi niukasta yhteisestä ajastamme
tuntuu epäkunnioittavalta.
”Musta tuntuu, että sä käyt
täällä vaan panemassa mua, ja lähdet sitten omille teillesi”, kirjoitan Jorille.
”Sitten kato tehdään niin,
ettei sekstailla enää ollenkaan! Asia ratkaistu! Voisi muutenkin tehdä hyvää
selvittää, onko meidän välillä mitään muuta ko seksiä. Voisi tehdä hyvää olla
muutama viikko kokonaan ilman, ni näkisi, perustuuko tää mihinkään muuhun ko
siihen.”
”En mä sitä tarkoita. Mä
rakastan sua, eikä siihen mitään todisteluita tarvitse.”
Perjantai-iltapäivällä olen
luvannut viedä Väinön elokuviin. Uusi Angry Birds 2 on tullut esitykseen, ja
lupasin että katsoisimme sen teatterissa. Herkkukaupassa valitsemme syötäväksi
popcornia ja irtokarkkeja. Väinö haluaa slushin kaikilla mausteilla. Itselleni valutan
koneesta Pepsi Maxin. Kassalla nuori myyjä ilmoittaa lippujen ja herkkujen yhteissumman. Kaivan lompakkoa
repusta, mutta se ei vain osu käteeni. Lasken repun maahan ja kaivan sen moneen
kertaan läpi. Missä se on? Verkkokalvoilleni piirtyy, kuinka laskujen maksun
jälkeen lasken lompakkoni eteisen pöydälle. Siellä se on. Karvan pettymys
tulvii pintaan. Soperran myyjälle, että unohdin lompakkoni kotiin. Sitten muistan
maksusovelluksen kännykässäni, ja hetkeksi mieleni kirkastuu. Sovellus ei
toimin. Turhautuneena yritän parikymmentä kertaa. Väinö itkee pettyneenä
jaloissani, kun hänelle valkenee, ettemme pääsekään elokuviin.
”Miksi sä et äiti muistanut
lompakkoa?” Väinö uikuttaa jaloissani.
Alan itsekin itkeä. Nolona
soperran anteeksipyynnön myyjälle, jätän herkut tiskille ja siirryn Väinön kanssa syrjään. Pettymyksen
tunne on musertava. Itken käytävän reunalla elämäni surkeutta. Myyjä lähestyy
meitä juomiemme kanssa.
”Saatte nämä maksutta
lohdutuksesi. Olen pahoillani, ettei elokuva onnistunutkaan. Tuolla ylhäällä
voisi olla vielä ensi-illasta jäljellä jokin pieni yllätys, jos hän haluaa
tulla katsomaan”, myyjä sanoo myötätuntoa äänessään.
Surkea Väinö käy myyjän kanssa
ylhäällä ja tulee pian takaisin Red-silmälasit päässään. Myyjän ystävällisestä
eleestä kyyneleet vuotavat silmistäni yhä vuolaampana. Häpeän omaa lapsellista
reaktiotani, mutta itku ei vain lopu. Tuntuu kuin koko maailma olisi kaatunut päälleni,
vaikka kyse on pelkästä elokuvasta.
Sunnuntaina Väinö palaa
takaisin Mikon luo, ja treenien jälkeen kyselen Jorilta, monelta tämä hakee mut
luokseen, kuten oli aikaisemmin ollut puhetta.
”Ai. No tuu bussilla, koska
mää oon tässä ehtinyt jo muutaman oluen avaamaan.”
Raivostun saman tien: ”Sä ihan
tosissasi kerrot, että kun ollaan sovittu näkevämme, niin sä sen sijaan päätät
vetää kännit?”
”Saan mää kaljoitella, jos mua
huvittaa. Sää saat käydä treeneissä, ni mää saan kaljoitella.”
”Vittu tää on sellaista
paskaa, että en pahemmasta tiedä!”
”Tuut sillä bussilla tänne.”
”En todellakaan tuu katsomaan,
kun ryyppäät siellä.”
”Tule ny.”
”En tule!”
”No sitten mää tulen sinne.”
”Et varmasti tule!”
”Tulenpas. Kohta oon siellä.”
Marssin kotiin ja kihisen
raivoa. Pian oveeni koputetaan, ja avaan sen.
”Painu helvettiin täältä!” huudan
Jorille oven raosta.
”Mää ko varta vasten tulin sun
luokse”, Jori sanoo koiranpentuilmeellä.
Mulkoilen Joria, mutta päästän
hänet sisälle, ja hän ajaa meidät autollaan luokseen.
Mökötän Jorin sängyllä. En ole
vieläkään toipunut raivostani. Jori istahtaa viereeni ja jää katsomaan mua
selittämätön ilme kasvoillaan.
”Pitäiskö tuommoista
huonokäytöksistä vähän ojentaa?” Jori kysyy silmät kiiluen.
Jatkan telkkarin katsomista
kuin en olisi mitään kuullutkaan. Jori työntää kätensä haaroihini ja puristaa
pilluani.
”Käänny ympäri”, hän komentaa.
Vilkaisen Joria kysyvästi, mutta
tottelen käskyä. Jään vatsalleni makaamaan kädet kyllästyneesti ristissä
leukani alla. Jori liikehtii takanani ja metalli kilisee.
”Anna kädet tänne”, hän
komentaa uudestaan.
Vedän kädet leukani alta ja
ojennan ne taakseni. Jori tarttuu ranteistani kiinni ja kylmä metalli kietoutuu
ihoni ympärille. Olin joskus nähnyt käsiraudat pehmonallen tassujen ympärillä,
mutta Jori ei koskaan ollut kiinnostunut sellaisista seksijutuista. Housuni
vedetään pois ja vain punaiset stringit jäävät päälleni. Kädet kourivat
pakaroitani ja levittelevät niitä erilleen.
Isku.
Toinen ja kolmas.
Inahdan, kun kämmenet läimivät
pakaroitani. Kovaa.
”Tästähän sää tykkäät”, Jori
kuiskaa hiljaa, omituinen sävy äänessään.
Stringit häviävät jaloistani.
Jori työntää sormiaan pilluuni ja läiskii pakaroitani uudestaan. Läimimiseen
tulee tauko, kun Jori nousee sängystä ylös. Rentoutan jäykistyneet hartiani ja
reiteni. Vaatekomerosta kuuluu laatikoiden tonkimista, ja sitten Jori palaa
takaisin ja käy hajareisin jalkojeni päälle. Selkääni pitkin juoksee kylmä
tekonahka, ja se saa ihoni kananlihalle. Nahka tutkii pakarani läpi ja työntyy sisälleni.
”Tätä ei koskaan aikaisemmin
oo käytetty”, kuulen takaani metallisen äänen.
Seinillä kumisee raipan läiske
sen iskeytyessä iholleni uudestaan ja uudestaan. Inahdan joka lyönnistä, ja ihon
kirvely saa mut kiemurtelemaan ja veden tursuamaan silmistäni. Ja sitten uudestaan
kämmen jatkaa pakaroideni työstöä.
”Kovempaa”, sanon yhtäkkiä hiljaa.
Jori läimäisee avokämmenellään
pakaraani niin lujaa, että säpsähdän ja älähdän kivusta.
”Kovempaa!”
Kämmen vaihtuu raippaan, ja se
hakkaa pakarani ja reiteni punaisiksi. Hakkaa mut. Hakkaa mut kuoliaaksi.
Tapa mut. Näytä, etten ole mitään. En nauti tästä, mutta itsetuhoisesti
toivon, että Jori tällä tavoin tappaisi mut. Hiki kihoaa otsalleni ja kiemurtelen kivusta.
Sitten iskut loppuvat ja
ennätän vetää syvää henkeä. Puolikova kulli hieroo jalkoväliäni ja läpsii
pakaroitani, kuten pornoleffoissa kovat jätkät tekevät. Sitten se työntyy
lujasti sisääni. Jori puristaa nyrkkinsä hiusteni ympärille, vetää pääni
takakenoon ja panee rytmikkäästi. Asento on epämukava: Jori hajareisin jalkojeni
päällä, kädet selkäni takana ja leukani pakotettuna ylöspäin.
Pilluni saa orgasmin, ja
sykkii se voimakkaasti Jorin kullin ympärillä. Haukon henkeäni kivusta,
nautinnosta ja epätoivosta. Jori päästää hiuksistani irti ja pysäyttää
liikkeensä. Pääni rojahtaa takaisin patjalle. Jostain syvältä itku pyrkii pintaan,
mutta piilotan sen patjaan. Kyyneleet sekoittuvat hiusrajasta kihoaviin hikipisaroihini.
”Ai tämän se siis vaatii”, päälläni
todetaan voitonriemuisesti.
Jori hilautuu pääpuolelleni ja
ohjaa mut kyljelleen. Hiukseni repsottavat sekaisin hikisellä naamallani. Kulli
työntyy suuhuni ja imen sitä kuin elämäni olisi kiinni siitä. Jori tarttuu
takaraivostani kiinni ja pakottaa kullinsa syvälle suuhuni, kunnes kuuma lasti
purkautuu kurkkuuni. Jori päästää pääni vapaaksi ja retkahdan sängylle. Säpsähdän,
kun pakaraani läimäistään vielä kerran. Sitten hän vapauttaa käteni.
”Hyvä tyttö”, hän sanoo
silmäänsä iskien.
Suihkun jälkeen lämmitän
meille ruokaa ja Jori avaa oluet. Kuuliaisena juon hänen tarjoamansa juoman.
”Tierätkös, kyllä nainenkin
voi raiskata miehen”, Jori toteaa kovaan, lähes vihaiseen sävyyn palatessaan
keittiöstä sängyn luo.
Tuijotan häntä ymmärtämättä laisinkaan, mitä ihmettä hän sillä oikein tarkoittaa.